tiistai 25. marraskuuta 2014

There is no way to happiness, happiness is the way

The Buddha

Palasimme vuorilta ja Poon Hillin maisemista takaisin lämpöiseen Pokharan kaupunkiin, jossa meitä odottivat tutut kadut pienine liikkeineen, lämpimät suihkut hotellihuoneissa ja moottoripyörien äänet pimenevässä illassa.

Paikallisten suosikkiajoneuvo

Illan aikana tehtiin ostoksia niin, että paikallisista automaateista oli uhkana loppua rupiat kesken... Nepalissahan on tunnetusti paljon halvempaa kuin Suomessa. Itse hankin North Facen duffel-kasseja, jotka on tarkoitettu varusteiden kuljettamiseen ja jotka pitävät esim. sadetta. Näihin isoihin kasseihin on helppo pakata kaikki tarpeellinen ja antaa kantajien kannettavaksi. Hintatasosta antaa esimerkin se, että Suomessa näitä ei saa alle 50€ ja täällä hinta oli alle 15€.

Väriä kivien välissä

Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme vielä tutustumassa vanhaan Pokharaan sekä tiibetiläiseen luostariin ja pakolaiskylään aivan Pokharan kaupungin läheisyydessä.Ja rukousmyllyt pyörivät lähettäen rukouksia tuuleen...

Buddhalaisen luostarin portilla

Päivän aikana matkustimme takaisin Kathmandun vilinään ja kaaokseen. Liikenteen melu, ihmisvilinä, pakokaasut tuntuivat entistä voimakkaammin kun kontrastina oli vuorilla vietetty aika kaukana ihmisvilinästä. Illalla katsastimme Rum Doodle - ravintolan, joka on kuuluisa siitä, että siellä on kaikkien Everestille kiivenneiden kuvat, tiedot ja allekirjoitukset albumeissa. Selatessamme kirjoja löysimme ainakin 4-5 suomalaisen tiedot sieltä. Lisäksi ravintola on sisältäpäin päällystetty Jetin jalanjäljillä, joihin vaeltajat ja kiipeilijät ovat jättäneet tervehdyksensä. Jätimme myös oman Poon Hill - 2014 retken jalanjäljen ravintolan yläkerran terassin seinälle. Jos käytte siellä joskus, niin ilmoitelkaa onko se vielä paikoillaan.

Viimeinen päivä Nepalissa ja Kathmandussa oli varattu paikallisten nähtävyyksien kiertelyyn. Päivä oli täynnä tunteita ja erilaisia kohteita. Aloitimme päivän kävelemällä Durbar Squarelle, joka on Kathmandun vanha hallintokeskus. Aukiolla on vanhoja temppeleitä sekä vanha kuninkaan hallintorakennus, joka nykyään toimii museona. Museo on järkyttävän kokoinen ja sen kiertämiseen kannattaa varata aikaa runsaasti. Pääsymaksu on 750 rupiaa eli yksi tiikeri, kaksi sarvikuonoa ja yksi vuorikauris.

 Väriä pöytään!

Durbar Squarelta otimme taksin ja ajoimme Pashupatinatiin, joka on pyhä paikka hindulaisille. Paikka on kuin Intian Varanasi, jossa sukulaiset polttohautaavat vainajat ja sirottelevat tuhkat Bagmati - jokeen. Nytkin paikalla oli useita polttohautajaisia meneillään. Temppelin lähellä olevat lavapaikat ovat kalliimpia kuin hieman kauempana olevat lavat, joten sukulaisten täytyy tehdä vielä viimeinen päätös polttopaikasta. Kalliimmat paikat ovat koristeltuna oransseilla kukilla, joista tehdään myös tervetuliaisleit kaulaan. Meistäkin jokainen sai leit kaulaan Kathmandun lentokentällä kun saavuimme maahan.

Oranssiset tervetuliais- ja hautajaiskukat

Päivän viimeinen kohde oli Boudhanathin buddhalainen stupa, joka on maailman suurimpia. Stupan ympärillä on oikea tiibetiläisten yhteisö ja kylä. Joka puolella on myynnissä tiibetiläisten tekemiä koruja ja vaatteita. Rukkousliput halkovat taivasta kohti stupan huippua. Taustalla soi Om mani padme hum - mantra tiibetiläisten munkkien laulamana. Tunnelma on levollisen harras. Gongin kumahdukset kertovat vieressä olevan buddhalaisen temppelin rukoushetken alkamisesta ja punakaapuisten munkkien virta kohti temppeliä alkaa.

Boudhanath, maailman suurimpia buddhalaisia stupia

Tämä päivä on ollut täynnä aistien ja tunteiden ilotulitusta, jota ei voi kokea kuin tulemalla tänne paikanpäälle.

Illan päättää retken päätösillallinen Thamelin parhaassa ravintolassa Kilroyssa. Matka on onnistunut ja toteamme kaikki osuvasti Buddhan sanoin :

There is no way to happiness,
Happiness is the way
- The Buddha

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti