There is no way to happiness, happiness is the way

The Buddha

Palasimme vuorilta ja Poon Hillin maisemista takaisin lämpöiseen Pokharan kaupunkiin, jossa meitä odottivat tutut kadut pienine liikkeineen, lämpimät suihkut hotellihuoneissa ja moottoripyörien äänet pimenevässä illassa.

Paikallisten suosikkiajoneuvo

Illan aikana tehtiin ostoksia niin, että paikallisista automaateista oli uhkana loppua rupiat kesken... Nepalissahan on tunnetusti paljon halvempaa kuin Suomessa. Itse hankin North Facen duffel-kasseja, jotka on tarkoitettu varusteiden kuljettamiseen ja jotka pitävät esim. sadetta. Näihin isoihin kasseihin on helppo pakata kaikki tarpeellinen ja antaa kantajien kannettavaksi. Hintatasosta antaa esimerkin se, että Suomessa näitä ei saa alle 50€ ja täällä hinta oli alle 15€.

Väriä kivien välissä

Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme vielä tutustumassa vanhaan Pokharaan sekä tiibetiläiseen luostariin ja pakolaiskylään aivan Pokharan kaupungin läheisyydessä.Ja rukousmyllyt pyörivät lähettäen rukouksia tuuleen...

Buddhalaisen luostarin portilla

Päivän aikana matkustimme takaisin Kathmandun vilinään ja kaaokseen. Liikenteen melu, ihmisvilinä, pakokaasut tuntuivat entistä voimakkaammin kun kontrastina oli vuorilla vietetty aika kaukana ihmisvilinästä. Illalla katsastimme Rum Doodle - ravintolan, joka on kuuluisa siitä, että siellä on kaikkien Everestille kiivenneiden kuvat, tiedot ja allekirjoitukset albumeissa. Selatessamme kirjoja löysimme ainakin 4-5 suomalaisen tiedot sieltä. Lisäksi ravintola on sisältäpäin päällystetty Jetin jalanjäljillä, joihin vaeltajat ja kiipeilijät ovat jättäneet tervehdyksensä. Jätimme myös oman Poon Hill - 2014 retken jalanjäljen ravintolan yläkerran terassin seinälle. Jos käytte siellä joskus, niin ilmoitelkaa onko se vielä paikoillaan.

Viimeinen päivä Nepalissa ja Kathmandussa oli varattu paikallisten nähtävyyksien kiertelyyn. Päivä oli täynnä tunteita ja erilaisia kohteita. Aloitimme päivän kävelemällä Durbar Squarelle, joka on Kathmandun vanha hallintokeskus. Aukiolla on vanhoja temppeleitä sekä vanha kuninkaan hallintorakennus, joka nykyään toimii museona. Museo on järkyttävän kokoinen ja sen kiertämiseen kannattaa varata aikaa runsaasti. Pääsymaksu on 750 rupiaa eli yksi tiikeri, kaksi sarvikuonoa ja yksi vuorikauris.

 Väriä pöytään!

Durbar Squarelta otimme taksin ja ajoimme Pashupatinatiin, joka on pyhä paikka hindulaisille. Paikka on kuin Intian Varanasi, jossa sukulaiset polttohautaavat vainajat ja sirottelevat tuhkat Bagmati - jokeen. Nytkin paikalla oli useita polttohautajaisia meneillään. Temppelin lähellä olevat lavapaikat ovat kalliimpia kuin hieman kauempana olevat lavat, joten sukulaisten täytyy tehdä vielä viimeinen päätös polttopaikasta. Kalliimmat paikat ovat koristeltuna oransseilla kukilla, joista tehdään myös tervetuliaisleit kaulaan. Meistäkin jokainen sai leit kaulaan Kathmandun lentokentällä kun saavuimme maahan.

Oranssiset tervetuliais- ja hautajaiskukat

Päivän viimeinen kohde oli Boudhanathin buddhalainen stupa, joka on maailman suurimpia. Stupan ympärillä on oikea tiibetiläisten yhteisö ja kylä. Joka puolella on myynnissä tiibetiläisten tekemiä koruja ja vaatteita. Rukkousliput halkovat taivasta kohti stupan huippua. Taustalla soi Om mani padme hum - mantra tiibetiläisten munkkien laulamana. Tunnelma on levollisen harras. Gongin kumahdukset kertovat vieressä olevan buddhalaisen temppelin rukoushetken alkamisesta ja punakaapuisten munkkien virta kohti temppeliä alkaa.

Boudhanath, maailman suurimpia buddhalaisia stupia

Tämä päivä on ollut täynnä aistien ja tunteiden ilotulitusta, jota ei voi kokea kuin tulemalla tänne paikanpäälle.

Illan päättää retken päätösillallinen Thamelin parhaassa ravintolassa Kilroyssa. Matka on onnistunut ja toteamme kaikki osuvasti Buddhan sanoin :

There is no way to happiness,
Happiness is the way
- The Buddha

5 päivää vuorilla takana

Aamu Tadapanissa

Aamu Tadapanissa oli kauniin kuulas ja usvainen pilviverho peitti laakson näkyvistä. Meillä oli lyhyt vaelluspäivä ja niinpä nukuimme pitkään. Aamiainen syötiin vasta klo 9 aikoihin.

Aloitimme aamun puurolla ja omeletilla teen ja kahvin kera. Päivä oli jälleen kerran aurinkoinen ja lämmin. Laskeuduimme päivän aikana noin 700 metriä idylliseen Ghandrukin kylään, jossa vietimme vaelluksen viimeisen illan ja yön. Ghandrukiin saavuimme 4 tunnin vaelluksen jälkeen ja maisemat olivat muuttuneet metsäisistä rotkoista ja vuorenrinteistä riisiviljelmiin ja alavampiin maisempiin.

Paikallinen VR, kuljetusyhtiö

Ghandruk sijaitsee 1900 metrin korkeudessa ja on Gurung-alueen pääkeskus. Lodget ovat isoja ja hyviä. Majoituimme Manisha - lodgeen ja illan aikana kävimme kävelemässä kylän raitilla ja valokuvaamassa paikallista maisemaa ja elämää.

Ghandrukin kylän voimalaitos, aurinkoenergiaa!!!

Päätösillallisella söimme Dal Bhatia, joka on paikallisten jokapäiväinen ruoka. Siihen kuuluu mm. riisiä, linssejä, vihanneksia ja kastiketta.

Viimeinen vaelluspäivä Ghandrukista - Nayapuliin ja sen jälkeen autokyyti Pokharaan oli pidempi. Kaikenkaikkiaan 6 tunnin vaelluksen ja 1,5 tunnin automatkan jälkeen saavuimme tyytyväisinä hotelli Peninsulaan iltapäivällä. Ghandrukiin on tehty jo tie, mutta me käytimme vanhaa vaellusreittiä läpi idyllisten pienien kylien. Vasta lopussa jouduimme kävelemään tietä pitkin ja loppupätkä tuntuikin pitkältä, ennenkuin lounaspaikkamme Birethanti tuli näkyviin. Söimme tukevan lounaan, jonka jälkeen oli vain lyhyt kävely Nayapuliin. Nyt vuorilta takaisin kaupungin vilinään, Pokhara ja Kathmandu odottavat retkeläisiä...

Koko ryhmämme loppupotretissa

Auringonnousu Poon Hillillä ja vaellus Tadapaniin

Annapurna south ja Hiunchuli Poon Hilliltä nähtynä

Aamulla aikainen herätys kello 4:30 ja vilkaisu pimeään yöhön, tähdet tuikkivat taivaalla ja kuu valaisee hieman maisemaa. Yö on ollut kylmä ja makuupussista kömpiminen ei unnu kovin ihastuttavalta ajatukselta... Mitäpä sitä ei tekisi hienojen maisemien ja auringonnousun takia.

Vaatteet ripeästi päälle, otsalamppu päähän ja lodgen aulaan odottamaan oppaita. Olemme illalla sopineet lähtöajaksi kello 5 ja suunnistamme lodgesta kohti ylhäällä näkyvää tähtitaivasta. Ensimmäiset portaat tuntuvat painavan jaloissa ja hengitys on tiheää. Pimeässä näkyy katkeamaton valojono otsalamppuja kun sadat vaeltajat kiipeävät kapeaa polkua ylös Poon Hillille.

Poon Hillin polku alaspäin tultuna

Pidämme tunnin kiipeämisen aikana useita lepotaukoja kunnes vihdoin saavutamme huipun tunnin kiipeämisen jälkeen vähän kuuden jälkeen. Aurinko jo kajastaa taivaanrannassa ja kamerat ovat valmiina paikalle tulleilla vaeltajilla. Näkymät Dhaulagirille sekä Annapurnan massiiville ovat upeat.

Oppaamme Kami ja Nima Poon Hillillä, Dhaulagiri taustalla

Kaikki toteavat, että kipuaminen pimeässä oli vaivan arvoista ja auringon jo lämmittäessä suuntaamme matkan takaisin alas kohti lodgea ja aamupalaa.

3 tunnin Poon Hillin aamulenkin jälkeen vuorossa on vaellus Gorepanista Tadapaniin. Lähdemme liikkeelle kahdeksan jälkeen ja nousemme jälleen melkein Poon Hillin korkeudelle. Tällä kertaa 3,1 kilometriin. Näkymät ovat valtavan hienot koko matkan Annapurnalle ja Dhaulagirille. Tämä reitti erityisesti Gorepanin ja Deuralin välillä on maisemiltaan upea.

Katri matkalla Gorepanista Deuraliin, Dhaulagiri taustalla

Pudottaudumme jälleen alle 3 kilometrin korkeuden läpi Deuralin Banthantiin, jossa syömme lounaan. Seuraamme jokiuomaa, joka kulkee syvässä rotkossa. Kun aloitamme viimeisen raastavan nousun Tadapanin kylään näemme puissa Langur - apinoita ja vilauksen paikallisesta näätäeläimestä Jikusta.

Langur - apinoita

Kohti Poon Hilliä

Näkymiä matkalta kohti korkeuksia

Nautimme maittavan aamupalan hotellilla ulkoilmaterassilla Hungry Eye ravintolassa. Oppaamme Kami ja Nima tulevat hakemaan meitä kahdeksalta. Rinkat ja kassit laitetaan pikkubussin katolle ja matka kohti Nayapulin kylää voi alkaa.

Matka kestää pari tuntia ja matkalla näemme lumihuippuiset vuoret Annapurnan eteläisen huipun ja Machhapuchharen, joita kohti olemme menossa. Tie vaihtuu välillä kuoppaiseksi soratieksi ja kiemurtelee vuorenrinteitä ylös kohti korkeuksia.

Kantajamme Dan ja Jeet

Aloitamme vaelluksemme kilometrin korkeudelta pienestä Nayapulin kylästä, josta mukaamme tulee kaksi kantajaa Jeet ja Dan Badur. Alkuosa ensimmäisen päivän taipaleesta on alamäkeä kohti Birethantin kylää, josta lähdemme nousemaan ensimmäisen yön majapaikkaamme Tikhedungan kylää noin 1700 metrin korkeudessa. Aurinko paistaa ja ilma on lämmin kun vaellamme läpi pauhaavien jokiuomien, yli riippusiltojen ja läpi riisiviljelmien sekä pienien vuoristokylien.

Yövymme Sushma Lodgessa, jossa on myös 14 hengen ranskalaisseurue viettämässä viimeistä iltaansa vaelluksella. Kun syömme illallista, kuuntelemme kun seurue laulaa Resham Firiri - nepalilaista kansanlaulua ja tanssii sen mukana.

Annapurna south pilkistää matkalla kukkuloiden välistä

Toinen vaelluspäivä alkaa jo kahdeksalta, jolloin lähdemme matkaan. Kantajamme ovat jo kaukana meidän edellämme siihen aikaan, Tämän päivän ensimmäinen haaste on kiivetä Ullerin portaat, joita on yli 3000 kappaletta. Aikaa Ullerin portaiden kiipeämiseen menee kolmisen tuntia, mutta näköalat matkalla ylös palkitsevat vaivan. Näemme kukkuloiden välistä pilkottavat lumihuippuiset Annapurnan eteläisen ja Hiunchulin huipun. Aurinko lämmittää ja hiki virtaa ylöspäin kiivetessä. Matkalla tapaamme ja juttelemme eri maiden vaeltajien kanssa. Vaeltajia on ainakin Yhdysvalloista, Englannista, Japanista, Kiinasta ja Iranista.

Puolivälissä Ullerin portaita...

Lounastauko tulee 5 tunnin vaelluksen jälkeen Banthantin pienessä kylässä, jossa syömme lounaaksi momoja. Osa ryhmästämme tekee ostoksia paikallisilta kauppiailta ja tyytyväisinä jatkamme matkaa kohti Gorepania, joka sijaitsee noin 2800 metrin korkeudessa. Pitkän vaelluspäivän päätteeksi tulemme Gorepaniin neljän maissa iltapäivällä ja majoitumme Poon Hill lodgeen, josta on mielettömän hienot näkymät Annapurnan vuoristoon. Täältä on hyvä lähteä huomisaamuna kello 5 kiipeämään Poon Hillille ja nauttimaan auringonnoususta Himalajan vuoristossa.

Näkymä Gorepanista Annapurnalle

Kaunis Pokhara

Fewa-järvi Pokharassa

Herätys aamulla kello 7:00 ja portaat alas aamupalalle. Aamiaisella on tarjolla monipuolisesti nuudeleita, paistettuja perunoita sipulin kera, leipää, omelettia, tuoremehua, hedelmiä ja pannukakkua hunajan kanssa vain muutamia mainitakseni. Tässä hotellissa on tähän asti kokemistani Kathmandun hotelleista ylivoimaisesti paras aamupala!

Oppaamme Kami ja Nima tulevat hakemaan meitä hieman ennen kahdeksaa. Kami on kiivennyt mm. Everestille, Lhotselle ja Cho Oyulle, jotka ovat kaikki yli kasitonnisia jättiläisiä. Nima on ollut mukana japanilaisten kiipeilijöiden mukana sekä Everestillä että Lhotsella. Tälläkin kertaa voimme todeta, että oppaiden taso on ihan riittävä :)

Pääsemme matkaan hieman kahdeksan jälkeen pikkubussillamme ja suuntaamme kohti Kathmandu Guest Housea muutaman korttelin päähän. Koska vaellukselta palattuamme majoitumme legendaariseen Kathmandu Guest Houseen, niin käymme jättämässä ylimääräiset varusteet säilytykseen sinne odottamaan paluutamme. Kathmandu Guest Housen pihalla on samaan aikaan iso maastopyöräporukka lähdössä päivän retkelle.

Päivä on jälleen kerran aurinkoinen sekä lämmin ja matka Pokharaan kestää 7 tuntia läpi vihreiden laaksojen ja vuorenrinteiden. Matkalla pysähdymme lounastamaan paikassa, josta kulkee köysirata joen yli ja ylös vuorenhuipulle temppeliin.

Landmark-hotellin huone 502

Pokharassa majoitumme järven lähelle hotelli Landmarkiin. Saamme yläkerran huoneet, joista pääsee suoraan kattoterassille ja joista on järvinäköala Fewa-järvelle. Alakerrassa on yksi kaupungin parhaista ravintoloista, Hungry Eye.

Hotellin kattoterassi

Iltapäivällä käymme kävelyllä järven rannassa sekä tutustumme kaupunkikeskustaan. Näemme myös ensisilmäykset Annapurnasta ja Machhapucharesta, joita pääsemme ihailemaan lähempää tulevina vaelluspäivinä.

Näkymä järvelle

Illallisen nautimme Hungry Eye ravintolassa, joka mainostaa itseään Pokharan parhaana intialaisen ruoan ravintolana. En väitä vastaan! Nautimme samalla tanssiesityksestä ja illan aikana pääsemme mukaan showhun tanssimaan Nepalilaisia tansseja ryhmän kanssa lavalle. Olikohan kyseessä ensimmäinen Nepal-Suomi tanssiesitys tässä kaupungissa?

Huomenna lähdemme kohti vuoria ja 5 päivän vaellusta Annapurnan luonnonsuojelualueella.

Onko Tarjaa näkynyt?

Kathmandu nähtynä apinatemppeliltä

Matka lumisesta Tampereesta Helsingin ja Istanbulin kautta Kathmanduun sujui mukavasti Turkish Airlinesin uutukaisilla koneilla ja tasokkaalla tarjoilulla. Ainoa pieni miinus reittiin oli se, että lento Istanbulista Kathmanduun oli aikataulusta pari tuntia jäljessä. Tosin sekään ei paljon haitannut, sillä saavuimme Tribhuvanin kentälle inhimillisempään aikaan yhdeksän jälkeen aamulla eli viiden jälkeen Suomen aikaa.

Viisumijonossa vierähti tututusti hieman aikaa ja kun pääsimme matkatavarahihnojen luo Lakpa oli siellä jo odottamassa meitä. Kaikki laukut tulivat perille hienosti ja niinpä suuntasimme kulkumme kohti ulko-ovea ja auringonpaistetta. Lämpötila oli mukava +25 ja autokyyti lentokentältä Thameliin totutun kuoppainen ja ruuhkainen. Majoituimme uudehkoon Friend's Home hotelliin joka on valmistunut vasta pari vuotta sitten. Saimme vaellusluvat Lakpalta samalla muutamaa passivalokuvaa vastaan.

Hotellilla yhteispotretissa

Keskipäivän jälkeen suuntasimme askeleemme Thamelin kujille ja kohti lounaspaikkaa, joka löytyikin helposti läheltä Pumpernickelin leipomoa. Maittava intialainen ateria, joka huuhdottiin alas Everest-oluilla.

650 ml Everestiä

Täytyy tässä vaiheessa todeta, että Kathmandu ja Thamel ovat entisensä!

Sukulaisemme perhepotretissa

Iltapäivällä kävimme ihmettelemässä apinoiden taiteilua apinatemppelissä, josta avautuikin hieno näkymä Kathmandun laaksoon ja Nepalin pääkaupunkiin. Ilma oli aurinkoinen ja kuulas. Näkyvyys erinomainen.

Lentokoneessa oli Kathmanduun tulossa myös 14-henkinen ulkoministeriön suomalaisryhmä ja heidän ohjelmaansa tutustuttuani totesin, että edellinen presidenttimme Tarja Halonen on samaan aikaan Kathmandussa. Tarja edustaa Suomea Madridin klubin tapaamisessa, jossa entiset valtionpäämiehet tapaavat toisiansa. Olemme siis paremmassa seurassa täällä Nepalissa...

Lähtövalmistelut

Ensilumi 7.11.2014 Tampere

Enää 1 päivä aikaa Poon Hillin vaellusmatkan alkuun! Matkatavaroiden kerääminen, kasaaminen ja pakkaaminen on ollut tämän perjantaipäivän ohjelmistossa. Tänään on myös satanut ensilumi tänne Tampereelle joten talven tuntua on todellakin ilmassa.

Reissuja nähnyt juomapulloni

Kathmandun päässä lämpötilat näyttävät olevan +25 asteen tuntumassa, joten rinkkaan on pakattu mukaan shortsit, sandaalit ja aurinkolasit :) Koska olemme menossa myös katsastamaan lumihuippuja vähän ylemmäs vuoristoon, niin mukaan on pakattu tasapuolisuuden nimissä pipoa, hanskaa ja  untuvatakkia. Kuten kuvasta näkyy osa varusteista on ollut mukana reissulla jos toisellakin,

Masa valmiina matkalle

Masa (kuvassa) on lähdössä mukaan tällekin reissulle. Masa on kokenut reissaaja ja käynyt mm. Everestin perusleirissä, hänellä on jopa oma passinsa, joka on hankittu Nepalista vuonna 2003 (ja edelleen sinikantinen vaikka olemmekin jo olleet EU:ssa pitkään)

Tampereen keskustori päivää ennen lähtöä